Tyrnimehu – oranssi, hapan, hyvä

Olen alkanut kiskaista joka aamu shottilasillisen tyrnimehua. Myyjä saaristolaismarkkinoilla vakuutti minut. Ikimetsästä kiskaistun oloinen tuikkivasilmäinen teräsvaari selitti minulle nauttivansa lusikallisen tyrnimehua päivässä. Hän kertoi tehneensä sitä jo vuosikausia. Ja tänä aikana hän ei ollut sairastanut kertaakaan, esim. flunssaa. Hän kuvaili vuolain sanoin tyrnimehun terveyttä edistäviä vaikutuksia. Oranssi ihmeneste ei vaikuta pelkästään mielialaan, hiuksiin ja ihoon. Se myös silittää masussa asuvaa mölymurmelia myötäkarvaan. Päätin siis kokeilla.

Mutta löytyykö tyrnimehun terveysvaikutuksille tieteellistä näyttöä. Kaivetaanpa medline esiin ja katsotaan mitä löydämme. Naps. Alku on lupaava. Näyttää siltä, että tyrni- ja muista marjamehuista on ainakin tehty tutkimuksia.

Ensimmäinen löytämäni artikkeli tältä vuodelta, Inhibition of cancer cell proliferation and suppression of TNF-induced activation of NFkappaB by edible berry juice [PMID: 17465224] vaikutti juuri siltä, jota tarvitsen mehunjuontipäätökseni tueksi. Heti kättelyssä abstraktissa annettaan ymmärtää, että kiinnostus marjojen terveyttä edistäviin vaikutuksiin on tiedepiireissä kasvussa. Hyvä niin. Voin allekirjoittaa tämän ja nyt kun koen, että minä ja tiedeyhteisö olemme kaverit tässä asiassa voin jatkaa lukemista.

Artikkelissa käsiteltiin tutkimusta, jossa eri marjamehujen vaikutuksia syövän solulinjojen kasvuun oli tutkittu. Veikkaan, että kyseessä on kasvatusmaljassa tai vastaavassa “ei todellisessa” tilanteessa aikaansaatu tutkimustulos, jota ei voi suoraan soveltaa esim. ihmisiin. Kuitenkin, tutkimuksessa oli todettu että tyrnimehu, vadelmamehu, musta viinimarjamehu (herukkamehu), valkoinen viinimarjamehu, karviaismehu ja karpalomehu ehkäisivät voimakkaasti vatsa-, eturauhas, suolisto- ja rintasyövän solulinjonen kasvua. Vastaavaa vaikutusta ei oltu havaittu kun mehuina olivat mansikkamehu, tuomipihlajamehu, punainen viinimarjamehu ja karhunvatukkamehu. Tutkijat olivat vetäneet johtopäätöksen: “marjojen sisällyttäminen ruokavalioon voi olla hyödyllistä estämään kasvainten kehittymistä.”

1 puolesta 0 vastaan. Jatketaan selvittelyä. Seuraava eteeni osuva artikkeli on Anticarcinogenic potential of lipids from Hippophae–evidence from the recent literature [PMID: 16629511]. Ensimmäinen havaintoni on, että tyrnimehu tunnetaan englanninkielisen nimensä sea buckthorn lisäksi ystävien kesken myös nimellä hippophae. Suurena egyptin ystävänä olen haltioissani. Kuvittelen, miten Hippophae kolmas, faarao papiston harmiksi mutta kansan suureksi iloksi purjehtii pitkin Niiliä oranssilla, tyrnimarjan muotoisella, kevyestä puusta rakennetulla veneellä, josta puuttuu masto.

Kyllä, abstraktissa todetaan tyrnimarjonen mehun ja öljyn olevan syinä marjan luokitukseen lääkekasvien korkeaan kastiin. Pensaan lehdet ovat siis aivan toisarvoiset? Ok. Mehun ja öljyn sanotaan sisältävän vitamiineja, karotenoideja, flavonoideja, monityydyttymättömiä rasvahappoja ja vapaita aminohappoja. Kirjallisuuden ja tutkimusten sanotaan tuntevan tyrnimarja pääasiassa sen antikarsinogeenisistä vaikutuksista.

Ok, mutta ei mitään uutta ensimmäiseen artikkeliin nähden. Ei vieläkään mainintaa flunssasta. Tarkennetaanpa hakua.

Artikkelissa Effects of sea buckthorn berries on infections and inflammation: a double-blind, randomized, placebo-controlled trial kerrotaan Turun yliopiston bio- ja elintarvikekemian laitoksella tehdystä tutkimuksesta, jossa tutkittiin tyrnimehun vaikutusta flunssatartuntojen määrään ja kestoon. Tyrnimehulla ei havaittu olevan näihin vaikutusta. Synkkää tekstiä. Mutta onko aiheesta muita tutkimuksia. En löydä ainakaan medlinestä muita flunssaa ja tyrnimehua koskevia tutkimuksia.

Mutta entä iho. Olen lukenut, että Mongoliassa ja Kiinassa tyrnimehua on käytetty lääkinnässä jo ammoisista ajoista alkaen. Ja eräs käyttökohde on ollut nimenomaan ihonhoito. Kuvittelen, miten Mongolian aroilla, keisarin sodassa ryvettynyt soturi ratsastaa illan hämärtyessä kohti kotia. Hän on palaamassa viiden vuoden sotaretkeltä. Hänen mielessään kajastaa kuva omasta rakkaasta. Hän tietää, että on tänään perillä. Kyynel vierähtää silmäkulmasta hänen arpiselle poskelleen. Oranssin penssaan nähtyään hän pudottautuu ratsunsa selästä, survaisee taistelussa karaistun miekkansa maahan, lopullisesti ja noukkii karheilla käsillään kypäräänsä Star-Bu:ta tai D’har-Bu:ta, tuliaisiksi lemmitylleen. Ja jatkaa matkaa kohti kotia . Tämä riittää vakuuttamaan minut.